Perfektionisti valitsi keittiötasojen materiaaliksi Crystal Calacatta Silvan
Tällä kertaa kyläilemme Raitin luona ja kysymme, miten syntyivät aikaansa edellä olevat sisustusratkaisut.
Miten päädyitte valitsemaan näin näyttävästi kuvioidun kiven? Mikä viehättää rohkeissa, luonteikkaissa kivissä?
Minulle oli alusta asti täysin selvää, että keittiöön tulee kivitaso, joka kestää aikaa ja kulutusta paremmin kuin muut vaihtoehtoiset materiaalit. Crystal Calacatta Silva löytyi, kun etsin kiveä, jonka kuvio sopisi mahdollisimman hyvin yhteen jo valitun lattialaatan kuvioon. Se ei ollutkaan sitten mikään helppo homma, materiaalin etsiminen vaati kauheasti vaivannäköä. Kävin vaikka kuinka monessa paikassa, mutta mistään ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa. Keittiökalusteidenkin valmistaja tarjosi yhtä jos toista materiaalia, mutta niistä nyt ei ollut tällä kertaa mihinkään, vaikka monet ihmiset kai mukavuuden ja helppouden takia ostavat kalustefirman tarjoaman paketin.
Minä olen kuitenkin vähän toisenlainen, olen hyvin tarkka yksityiskohdista ja valmis todella metsästämään juuri oikeita ratkaisuja ja materiaaleja, jotta tulos olisi juuri eikä melkein täydellinen. Tutkin Calacatta-kiviä ja sitä kautta päädyin Granitopin nettisivuille. Otin yhteyttä asiakaspalveluun ja pääsinkin sitten heti tehtaalle materiaaleja katsomaan. Se oli loistava homma! Halusin joka tapauksessa nähdä kiven vielä vaiheessa, ennen leikkausta, kun se on vielä yksi iso levy. Pienistä näytepaloista ei saa tarpeeksi hyvää kuvaa.
Näinhän se on. 10×15 cm näytepaloja leikatessa pyrimme saamaan mahdollisimman hyvin kiven kuviota palaan, mutta näiden näyttävämpien ja isokuvioisempien kivien kanssa se on välillä aika hankalaa, ja silloin kannattaa mahdollisuuksien mukaan käydä katsomassa isoa levyä.
Sitä isoa kivilevyä katsellessa ymmärsinkin äkkiä, että tämä on se oikea kivi, mitä olen etsinyt. Hetken jopa vähän pelkäsin, että tuleeko tätä Calacattaa liikaa. Alkuperäinen suunnitelma oli laatoittaa keittiön välitila, eli seinä tason ja yläkaappien välissä. Otin kuitenkin riskin ja päätin vetää myös välitilaan kiven, koska halusin, että keittiö olisi mahdollisimman käytännöllinen, ilman mitään turhia saumoja. Kivellä saa yhtenäisen tuloksen, joka on kaikista helpoin pitää siistinä, puhtaana ja kauniina, että on sitten varmasti tip-top!
No sitten kun se Calacatta saatiin asennettua, en voinut sanoa mitään muuta kuin, ”Wow!” – koko keittiö samasta materiaalista on todella upea! Lopputulos ei ole liikaa mitään, kivi on kuitenkin vaalea ja yleisilmeeltään rauhallinen, jolloin kokonaisuus on aivan ihanteellinen.
Meidän kokemus on, että mitä vahvempi kuvio kivessä on, sitä vaikeampi sitä on kohdistaa. Crystal Calacatta Silva on onneksi saatavilla peilikuvina, eli kuviota saa niin vasen- kuin oikeakätisenä… Miten kohdistus mielestäsi onnistui, erityisesti niissä kohdissa, joissa pystysuora seinä kohtaa vaakasuoran tason? Selvisivätkö kivimestarit kunnialla tehtävästä?
Minä lähden aina siitä, että kun jotain tehdään, se tehdään sitten kunnolla. Omassa työssäni ja elämässä teen kaiken millintarkasti ja haluan, että asiat onnistuvat täydellisesti.
Olen kyllä työn jälkeen todella tyytyväinen, Granitopin miehet saivat kuvion kohdistettua juuri oikein. Yksi pieni yksityiskohta vaati vähän korjausta, ja silloin vähän pelotti, että aiheuttaako se hankaluuksia jo kohdistettujen saumojen kanssa. Mutta hyvin se meni, ei tullut ongelmia!
Olette saaneet nyt käyttää keittiötä ja tottua näihin ratkaisuihin jo jonkin aikaa. Ulkonäkö on tietysti oma asiansa, mutta miten kävi käytännöllisyyden kanssa, tehtiinkö oikeita valintoja? Kukaan ei kuitenkaan halua kotiin mallikeittiötä, kaunistakin tasoa pitää pystyä käyttämään.
Minun kriteereitäni olivat heti alusta alkaen niin ulkonäkö kuin käytännöllisyyskin. Kotia tässä rakennetaan, eikä museota! Kaikkien toiveiden ja vaatimusten sovittaminen yhteen vaati paljon aikaa, vaivaa ja eri vaihtoehtojen tutkimista. Harkitsin kyllä kauan muitakin materiaaleja, esimerkiksi keraamista tasoa, mutta kvartsi tuntui huolettomimmalta. Ihan täysin kuumankestävä kvartsi ei kaiketi ole, mutta pannunalusen käyttäminen ei kyllä ole vaiva eikä mikään.
Mikä oli tässä keittiöremontissa kaikista hankalinta?
Tämä keittiöremontti oli suhteellisen pitkä projekti. Tärkeää oli, että kaikki oli otettu huomioon ja suunniteltu, mutta ei se silti helposti käynyt. Keittiö oli myös asunnon ensimmäinen remontoitava huone, eli prosessissa täytyi myös pitää koko asunnon suunniteltu ilme mielessä ja ajatella kauas eteenpäin tulevaisuuteen. Ajatustyö ja suunnittelu vievät suuren osan ajasta, varsin paljon vaivaa ja energiaa kuluu myös asioiden etsimiseen ja yhteensovittamiseen. Suunnitelmien täytyy nojata pitkälti mielikuvitukseen, sillä kaikkia materiaaleja tai sävyjä ei pääse omin silmin tarkistamaan.
Silloin kun lähdetään tekemään täydellistä, täytyy jokainen materiaali ja elementti valita ja hankkia erikseen. Metalliosat aiheuttivat päänvaivaa, koska kaiken piti olla kullan- tai messinginväristä. Ja tarkoitan todella, että kaiken – tuolinjaloista kattiloihin. Onneksi on internet, siitä oli paljon apua.
Mitä suosittelisit toisille, joilla on edessä vaikeita valintoja? Miten koko prosessista saa paremmin hallittavan?
No minulla on vähän hankala luonne, olen välillä turhan vaativa ja tiukka. Toisia suosittelen harkitsemaan kevyemmän tien valitsemista, joidenkin asioiden suhteen kannatta tehdä kompromisseja. Perfektionismi ja täydellisyydentavoittelu eivät ainakaan tee elämää helpommaksi.
Entäpä onko joitain erityisiä ylpeydenaiheita?
Tästä keittiöstä voi sanoa, että kaikki on itse tehty. Itse tekemällä saa ensinäkin juuri sellaisen tuloksen, kuin haluaa. Täydellisen tuloksen lisäksi itse tekemällä työhön saa sen ainutlaatuisen sielun – ja juuri sitä arvostan kaikista eniten.
Viimeisenä haluaisin kysyä, miten onnistut pysymään trendien edellä? Oliivinvihreä nostettiin vuoden 2022 trendiväriksi vasta loppuvuodesta 2021, ja samoihin aikoihin alkoi näkyä myös hanoja, ruokailuvälineitä ja muita myös lämpimissä metalliväreissä. Teidän keittiö oli niihin aikoihin jo kokonaan valmis...
En osaa oikein sanoa, mutta vihreä on ollut minulle erityisen tärkeä väri lapsuudesta asti. Koti on myös luonnon ja vehreyden keskellä, ja tuntui loogiselta jatkaa samaa sävymaailmaa myös sisällä asunnossa ja koko sisustuksessa.
Tiesin kyllä, että vihreä on ajaton ja ylellinen, tulee vain löytää juuri se oikea sävy, joka sointuu kauniisti kokonaisuuteen. Olen kyllä tosi ylpeä omista valinnoista!
| Tutustu materiaaleihin! |